Anssi 8000

Ars Fennica-palkinnon voitti tänä vuonna Anssi Kasitonni (s. Heinonen, 1978). Palkintoon kuuluu suuri näyttely Amos Andersonin taidemuseossa. Se on sahalahtelainen skeittari nyt korkeakulttuurin saleissa. Kävin eläytymässä.

Anssin maailmaan pääsee hyvin sisään katsomalla uuden kymmenminuuttisen elokuvan Planet of Sexes. Avaruusseikkailu Venukseen on vähän kuin Tähtien sotaa Apinoiden planeetalla. Elokuvassa esiintyy myös Anssin vaimo ja bändikaveri Maria Stereo. Anssi on luonnollisesti itse askarrellut lavasteet ja puvut. Tekevät muuten kivaa musaakin.

Lapsia on testipäivänä museossa paljon, ja koulupojilla silmät kiiluvat innosta.  Näyttelysalit ovat täynnä erilaisia vehkeitä ja härveleitä, joita Anssi on kotitilallaan ratokseen rakennellut. Hauskaa on varmasti ollut, ja härpäkkeet saavat hymyilemään. Esimerkiksi tämä:

Kylän suurin kypärä ja letku letkeä, 2009

Anssi tekee amerikkalaisesta 80-luvun (poika)kulttuurin kuvastosta omiaan: ihmeauto K.I.T.T. viettää vapaapäivää katsellen telkkarista pingistä, avaruusolio Alf vetää norsua kärsästä, Ritari Ässä kurkkaa toivomuskaivosta...Anssi on rakentanut omat versionsa pahvista, muovista ja maalista. Hän jatkaa sitä, mitä minun viisivuotias poikani juuri aloittelee: robottien ja kulkuneuvojen väkertelyä materiaalista, jota sattuu käsiinsä saamaan. Pienille pleksilevyille Anssi on raaputtanut ajatusripulia, kuin ennen vanhaan pulpetin kanteen: Viduddaa. Ihan Sama. Billy Idol. Köyhä paskaa vääntää. 

Anssi näyttää miten taidetta käytetään

Anssi kommentoi nykytaidetta suoraan teoksella Damien Hirst´s Skull. Alkuperäinen timenteista tehty kallo maksoi huutokaupassa 100 miljoonaa dollaria. Anssi teki omansa pahvista ja led-valoista. On kyllä hieno:

”Minua riipii kun ihmiset sanovat, että nykytaidetta on niin vaikea ymmärtää. Minun tapauksessani siinä ei ole paljon ´ymmärtämistä´. Sama kuin yrittäisi ymmärtää kaunista auringonlaskua tai auton alle jääneen eläimen ruhoa. Minun taiteellinen päämäräni on luoda vahva katsomiselämys, joka on sinänsä käsitettävä, mutta tavallaan liian laaja jotta sen voisi ymmärtää täydellisesti”, sanoo Anssi Kasitonni.

Ei Ritari Ässääkään tarvitse telkkarista katsoessa erityisesti ymmärtää. Onko Anssin taide siis viihdettä? Assi ei kritisoi eikä kyseenalaista retrolelujaan. Kai puhe amerikkalaisesta hapatuksesta jäi sinne 80-luvulle.  

Kuvat: Amos Andersonin taidemuseo.