Kallion kaupunginosa, isieni maa,inspiroi aina. Elämän värikerrokset yllättävät nurkan takaa, mukana paahtimon tuoksu (ja vähän muunkin).
Eräänä päivänä dallasin erityisen virikkeisen Hesarin päästä päähän, etsin rasteja sähkökaapeista. Kaupunginmuseo on nimittäin asemoinut niihin
vanhoja fotoja kulmilta. Mestat tunnistaa, mutta onpa kato muuttunutkin.
|
Helsinginkatu 1 vuonna 1971. Faija on kertonut, että 1950-luvulla liikennettä oli niin snadisti, että polkuautoilla laskettiin Pengerkatua alas kauppahallille.
|
Entinen kauppahalli 2011. En lähtis suhaamaan polkuautolla. |
|
|
Harjutoria 1919. Taustalla keskellä Ebeneser, pohjoismaiden ensimmäinen kansanlastentarha.
|
|
Sama syksyllä 2011. Faija muistaa vieläkin tarhan tädit. |
|
Helsingegatania rakennetaan 1912 |
|
...alkaa olla mestat valmiina 2011
|
|
Helsinginkatu 15 1940-luvulla, ravintola Tenho. Tutkiessani kuvaa paikalle osui iloinen, harvahampainen naisihminen. ”Ai se on nelkytluvulta, ilmankos soon mustavalkonen...Kelaa mikä juttu oli ku aikoinaan himaan tuli väritelkkari! Moltiin ihan et huhhuh!” |
|
Paikalla nykyään Pacifico, Alko ja Tenkka. |
|
Uutuuttaan hohtava Työväenopisto 1927 |
Meitsi oli näistä ihan et oho, hienoo matskuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti