Olen ollut ahkera. Aloitin kirjoittamisen verkkolehti Matkastoon. Saan kirjoittaa varsinkin lempiaiheestani Latinalaisesta Amerikasta.
Aloitin Titicacan reissusta muutaman vuoden takaa, Isla del Solin saarelta. Aivan mahtava paikka, maailman katolla. Voisi olla Kreikan saaristossa, jos järvi olisi meri ja sen reunoilta nousisi lumihuippuiset vuoret.
 |
| Titicaca, Bolivia ©Hannaselina |
Sitten Matkasto lähetti minut kaukomatkalle Kuusisaareen, lähelle Espoon rajaa (hui). Vietin erittäin mielenkiintoisen iltapäivän Didrichsenin taidemuseon Maya-näyttelyssä. On jo kolmas Maya-esillepano heillä, yksi toistaan upeampia. Tavaroita roudattu Guatemalasta, huippututkija Arthur Demarest (kovempi kuin Indiana Jones) on ollut taas häärimässä mukana.
Mayojen kulttuurista olenkin intohimoisen kiinnostunut. Esineet ja tarinat aiheuttivat nytkin kylmiä väreitä sekä tila-aika-hämärrystä. Esimerkiksi kolmentuhannen vuoden vanha jadekaulakoru, ja Kuun jumalattaren kuvalla merkattu hautakivi. Korut mayat tekivät ikuisiksi, ja ne pantiin mukaan myös Xibalbaan, kuoleman valtakuntaan.
Alakerrassa pyöri penkkiin naulitseva video, ja yläkerrassa oli esillä Jon Kaplanin ihania valokuvia ihanista mayalapsista.
Museokauppa on vaarallinen likviditeetille.
Samaan syssyyn julkaistiin artikkelini jokusen vuoden takaiselta reissultani Guatemalaan, todiste että siellä seuduin asuu muitakin kuin inkkareita ja hispanoja. Siellä kun yönmustien rumpalipoikain kanssa heiluin, ja rantatansseissa ihmettelin että olenko tosiaan paikan ainoa valkonaama. Garifuna on kansan nimi.
 |
| Livingston, Guatemala ©Hannaselina |
