ARS11 lasten kanssa

Lähdin Kiasmaan 5- ja 2-vuotiaiden kultakimpaleideni kanssa. Etukäteen hiukan kylmäsi, kuten lähtö innostuneen apinalauman kanssa linnanjuhliin: on paljon mahdollista, että käyttäytyminen ei mahdu annettuihin raameihin. Ei saa koskea, ei juosta, eieiei. Mutta  pikkusimpanssini olivat niin lumoutuneita näkemästään että unohtivat sekoilla.

Oli afrikkalaisia naamareita ja muuta esillepanoa, mutta muuten mörköjä kammoavat lapset eivät Kiasmassa pelänneet mitään. Ihailua herättivät erityisesti:

•  ”Kerrossänky” (vähintään 8-kerroksinen pakolaiskasseilla koristeltu installaatio. Barthélémy Toguo, "Kiivetä alas")

• ”Heppa” (paljon komeampi veistos kuin lajitoveri ulkosalla. Mary Sibande: ”Hallitsija”)  

                                                

• ”Maja” (lehmänhännistä rakennettu hökötin sekä ympärillä parveilevat lehmännahat. Nandipha Mntambo: ”Emabutfo”)                                                 

• ”Laskuvaljohyppääjä” (mallinukkesotilas kera konepistoolin – varma hitti 5-vuotiaalle pojalle. Michael Macgarry: “Zhou Enlai ja Afrikan valloitus”)

Sitten tytär veti kädestä pimeän huoneeseen. Hän hilautui mustalle sohvalle, kiinni vanhempaan rouvaan, ja nauliutui katsomaan siirtomaavallan jälkiä kuvaavaa videota Angolasta. Luonnostaan vilkas lapsi katseli ja kuunteli kansanlaulua hipihiljaa ainakin varttitunnin! Velikin lakkasi hytkymästä, kun jännitti miinanraivaajan pommia (Alfredo Jaar: Muxima).   

                                                          

Kerrassaan onnistunut retki. Vaikka eniten jäikin ehkä mieleen alakerran hillopulla (Café Kiasma: Pöytiintarjoilu).

(Kommenttejakin jätettiin ihan kiitettävä määrä)